Intensiivinen dynaaminen lyhytterapia eli ISTDP
Psykologin tapaamisilla käytän Intensiivisen dynaamisen lyhytterapian työskentelytapoja työskentelyn perusteena. Fokusoitu tapa työskennellä keskittyy saamaan aikaan syvällisempiä muutoksia. Suuntaus on Suomessa uusi, ja esittelen sitä lyhyesti alla sekä asiakkaille, että ammattilaisille. Tarkempi työtapa muokkautuu aina yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa.
Taustateoriasta LYHYESTI
ISTDP (eng. Intensive Short-Term Dynamic Psychotherapy) on terapiamuoto, joka pohjautuu psykodynaamisiin teorioihin ja kiintymyssuhdeteoriaan.
Ihmisinä olemme oppineet tavan olla yhteydessä omiin tunteisiimme ja muihin ihmisiin kasvuhistoriamme läheisten ihmisten kanssa. Olemme joutuneet sopeutumaan ympäröivään ympäristöön jo varhaisesta lapsuudesta aina aikuisuuteen asti. Jotta perustarpeemme fyysisestä ja emotionaalisesta turvallisuudesta ja huolenpidosta olisivat tulleet tyydytetyiksi, olemme voineet joutua oppimaan erilaisia keinoja selviytyä, esimerkiksi sulkemalla pois monimutkaiset tunteemme.
Aikuisena voimme kuitenkin huomata, kuinka kasvuhistoriassa opitut tavat olla yhteydessä tunteisiimme tai muihin ihmisiin voivat vaikuttaa meihin negatiivisesti esimerkiksi ihmissuhdeongelmina, ahdistuksena, uupumisena, masentuneisuutena tai muuna psyykkisenä (ja joskus fyysisenäkin) kipuna ja kärsimyksenä. ISTDP:ssä keskitytään terapissa niihin alueisiin, joilla psyykkistä kärsimystä ja kipua esiintyy tänä päivänä ja joihin asiakas toivoo apua. Terapian tavoite on luoda ymmärrystä tapoihin käsitellä tunteita ja auttaa asiakasta kohtaamaan ja tuntemaan alla olevia monimutkaisia tunteita.
ISTDP Suomessa
ISTDP on Suomessa uusi. Se on moderni terapiamuoto, joka muissa pohjoismaissa on kasvattanut suosiotaan viime vuosina sekä terapeuttien, että asiakkaiden keskuudessa. Suomessa toimii myös Suomen Lyhytpsykoterapiayhdistys, jonka lyhytpsykoterapiamalli ottaa vaikutteita ISTDP:stä. Käymäni ISTDP-koulutus ei ole psykoterapeuttinimikkeeseen johtava koulutus, enkä tarjoa Kela-tuettua psykoterapiaa.
Mitä Terapiassa tehdään?
Terapiassa on tilaisuus käsitellä käsittelemättä jääneitä kokemuskia ja tunteita ja sitä kautta luoda enemmän ymmärrystä itseen, omaan historiaan ja omiin toimintatapoihin. Kokemusten ja tunteiden käsittely ei aiemmin ole saattanut onnistua, varsinkan jos niitä on ollut tapana vältellä. Käynneillämme voimme yhdessä huomata niitä tapoja, joiden kautta vaikeita asioita välttelee. Pyrimme luomaan ymmärrystä siihen, miksi kokemuksia ja tunteita on oppinut käsittelemään eri tavoin. Näin tehden voit itse päättää, haluatko tehdä toisin ja kohdata vaikeat ja ahdistavat tunteet välttelyn sijaan. Jos ahdistus on liian korkeaa, me voimme tarvittaessa yhdessä säädellä sitä.
Ensimmäinen tapaaminen on yleensä pidempi (esim. 2 h). Koeterapianakin tunnettu (eng. trial therapy) ensitapaaminen mahdollistaa, että asiakas ja terapeutti ehtivät muodostaa yhteisen ymmärryksen ongelmista, terapian tavoitteista ta työskentelytavoista, ja ehtivät aloittaa terapeuttisen työn ensi-istumalta.
Keksusteluterapian pituus määräytyy asiakkaan ongelmamuotoilun mukaan ja vaihtelee. Jo muutama tapaaminen voi joskus olla avuksi. ISTDP-tukisjat kuvaavat, että hetkellisen elämänkriisin mukana tuomien vaikeiden tunteiden läpikäsitteleminen voi esimerkiksi vaatia 1-20 kertaa. Kun ongelmia on ollut jo pidempään ja useilla elämänalueilla, vaihtelu voi olla esimerkiksi 20-40 kertaa. Jos ongelmiin kuuluu pidempiaikainen masennus tai elämää vaikeuttavat ahdistusoireet, voidaan tarvita 50-150 kertaa tai enemmän. (Abbass, 2018). Huomioi, että yllä annetut luvut ovat karkeita viitteellisiä arvioita. ISTDP soveltuu sekä lyhyempiin, että pidempikestoisiin hoitoihin, ja asiakkaan kanssa sovitaan tästä hänen mahdollisuuksiensa ja ongelmanmuotoilunsa mukaan.
Terapeutin oma harjoittelu ja videon käyttö
ISTDP-koulutuksessa painotetaan teoreettisen ymmärtämisen lisäksi myös terapeutin taito- ja tunneharjoittelua. Määrätietoisen harjoittelun avulla terapeutti voi kehittyä tavalla joka tutkimusten mukaan ei tapahdu vain pelkän terapeutille karttuvan työkokemuksen kautta (Goldberg ym., 2016).
Harjoittelu mahdollistuu, kun tapaamisen tarkka kulku on tiedossa. Koska muistimme varaan piirtyvät kuvat ovat tunnetusti epätarkkoja, tarkkaa tietoa tapaamisen sisällöstä voi saada ainoastaan tallentamalla ne videolle. Videoitujen asiakastapaamisten katsominen ja niiden kanssa harjoitteleminen mahdollistaa, että terapeutti voi muokata lähestymistapaansa asiakkaan tarpeiden mukaan. Videolta terapeutti voi tunnistaa tapahtuneita väärinkäsityksiä, tai huomata omissa tekniikoissaan tai tunnevalmiuksissaan aukkoja, ja pyytää siihen apua eli työnohjausta. Tapaamisten tallentaminen videolle on tällä tavalla asiakkaallekin laadun asia. Tapaamisten videotallentaminen perustuu asiakkaan suostumukseen ja on vapaaehtoista.
Viite:
Goldberg, Rousmaniere, Miller, Whipple, Nielsen, Hoyt, Wampold (2016) Do psychotherapists improve with time and experience? A longitudinal analysis of outcomes in a clinical setting. Journal of Counseling Psychology, 63(1), 1-11